Bedujen hyvät ja huonot puolet

Aina aika ajoin joku pyytää listaamaan rodusta sen hyvät ja huonot puolet. Tässäpä siis ne niin kuin itse ne koen:

Hyviä puolia minusta ovat:

terve rakenne ja pitkäikäisyys

sopeutuvaisuus erilaisiin oloihin (kerrostalo/omakotitalo, maalla/kaupungissa, lapsiperheessä/yksin eläjällä/vanhuksella)

rauhallisuus kotioloissa, mutta harrastuksissa täynnä virtaa

monipuolisuus (harrastuksissa taas)

kompakti koko

karvaamattomuus

hajuttomuus

kuolaamattomuus

ihana luonne jossa on juuri sopivasti pehmeyttä yhdistettynä kuitenkin oman arvon tuntoon ja se sellainen suuri rakkaus omia ihmisiä kohtaan.

Huonoja puolia:

Jalostuksessa keskitytty ehkä ajoittain liikaa näyttelyihin, kun luonne ja terveys ovat kuitenkin ensisijaisen tärkeitä ominaisuuksia seurakoiralla. Pääsääntöisesti taso on kuitenkin korkea. 

Karvan laatu voisi joillakin koirilla olla parempi (pehmeä pumpuliturkki on työläs)

Joitain silmäsairauksia on ilmennyt eikä kaikissa terveysasioissa olla ehkä tarpeeksi avoimia

Rodun pieni koko tuo haasteita jalostukseen

Karva vaatii hoitoa ja erityisesti pennun takkuvaihe voi olla ikävä. Joskus olisi kiva laskea

koira juoksemaan hietikolle ilman ajatusta kotona vaadittavasta pesusta.

Luonteen pehmeys voi olla miinus, jos ei pidä pehmeistä koirista ;)

Kurakeleillä kurapuku on hyvä olla olemassa ja pakkasillakin pitää vaatettaa.

Harrastuksissa ei kestä paljoa toistoa ja vaatii hyvää motivointia.

Rotu herättää ennakkoluuloja. Valitettavasti myös sen suhteen millaisia rodunharrastajat ovat (tälle voi olla syynsäkin)