Päiväkirja 2006

20.12.2006

Olipas pitkä tauko päiväkirjan pidossa mutta meillä on ollut joulukiireitä. Emäntä on koohottanut ympäri kyliä järjestelmässä asioita ja mua on laiminlyöty surkealla tavalla (eli en ole saanut yhtään niin paljon rapsutusta kuin yleensä ja kun tulen vinguttamaan lelua emännän kirjan päälle niin se vaan työntää mut pois). Emäntä kyllä lupasi että se hyvittää kaiken jouluna...  Se kuulostaa musta lupaavalta koska olen jo nähnyt paketteja eikä mikään ole niin kivaa kuin pakettien aukominen. Lisäksi kuulin emännän ja isännän mutisevan pienellä äänellä mun lahjoista, siis lahjoista monikossa! Vaikka ihmekös tuo jos saan paljon lahjoja kun mä olen kuitenkin koko universumin paras koira. 

Joulukiireiden lisäksi on tapahtunut kaikkea jännittävää. Mun kaveri Doris jäi auton alle eikä mua olla päästetty katsomaan sitä vaikka saankin aina iloisen hepulikohtauksen kun joku sanoo sen nimen. Emäntä oli ihan surkeena kun se kuuli siitä mutta nyt se on jo reipastunut ja sanoo että Doris selviää kyllä kun se on niin reipas koira. Sitten se kuitenkin itkee vähän ja rutistelee mua kovaa. Samalla se sanoo etten mä saa ikinä karata enkä jäädä auton alle. Se oli ihan söpöä ekalla kerralla mutta nyt se ei enää ole hauskaa kun mulla olis muutakin hommaa kuin olla rutisteltavana.

Mun kaveri Ronja oli yökylässä yhden yön ja mä annoin sen asustaa mun mökissä (= kevythäkissä), tosin mä mulkoilin sitä ja huokailin mutta kun se ei tajunnu lähteä niin en viitsinyt ajaakaan sitä pois. Se oli ihan kiva vierailu vaikka loppuajasta me ei enää kauheesti viititty leikkiä ja enimmäkseen mä vaan keskityin näyttämään Ronjalle mallia kuinka meillä pitää käyttäytyä. Se kun oli ihan hassu ja tiputteli karvaa joka paikkaan, veti hihnassa ja haukkui. Emäntäkin sanoi että kyllä yhden koiran kanssa vaan on helppoa olla ja kehui sitten kuinka hieno mä olen. Jos mä joudun silloin tällöin lainaamaan mökkiäni yövieraille niin ei se haittaa jos emäntä siinä samalla hoksaa kuinka ihana mä olenkaan.

Mä olen opettanut isännällekin uusia temppuja. Sehän osasi jo ennestään rapsuttaa mua käskystä ja viedä mut yöllä ulos. Nyt se osaa myös antaa ruokaa ja lisää ruokaa käskystä. Emäntä pyörittelee silmiä meidän touhuille mutta sanoi että niin kauan kun mä en komenna muita kuin isäntää ja niin kauan kun mä en liho niin se ei jaksa kouluttaa meitä molempia. Emäntää mä en ees yritä enää kouluttaa, se on niin kovapäinen.

Rauhallista ja herkkujen täyteistä joulun aikaa kaikille! Mä lähden jouluksi reissuun ja kirjoitan sit taas myöhemmin että mitä jouluna tapahtuikaan...  

30.11.2006

Tänään sekä isäntä että emäntä jätti mut yksin kotiin. Kostoksi pureskelin niiden sänkyyn teippirullan. Olen huomannut että paras paikka pureskeluun on sänky. Se on pehmeä (eli siellä on kiva olla), siihen voi piirtää (lakanoihin jää hyvin jälkiä) ja lisäksi sieltä ne todennäköisesti hoksaa mitä mä tykkään siitä ettei mua oteta mukaan kivoihin juttuihin. Erityisen ovelaa on pureskella jotain läpinäkyvää: silloin ne ei ehkä huomaa kaikkia palasia ja tuntee vielä nukkumaan mennessäänkin kirjaimellisesti (omantunnon) pistoksia.

Iltapäivä olikin sitten kivempi. Pääsin emännän ja sen siskon (Hannan) kanssa autoilemaan (sillä isolla ja paremmalla autolla). Ensin autoiltiin mun lempipaikkaan: Tassulan puotiin ja mä valikoin itselleni vähän herkkuja (pari sonninsutea) ja emäntä osti mulle ruokaa (sanoi kokeilevansa voisinko mä NEUlla paremmin kuin nykymuonalla) lisäksi mä kerjäsin rapsutusta kaupan tätiltä ja muilta asiakkailta. Mä tykkään shoppailusta. Voisin ostella herkkuja vaikka joka päivä. Sen jälkeen ajeltiin taas vähän ympäriinsä jätettiin äiti eli emäntä pois kyytistä ja jatkettiin matkaa (vaarin luo) ja mä jouduin odottamaan autossa! Järkyttävää eikö totta? (toisaalta en kyllä tykkää siitä kun se puhuu niin isolla äänellä ja kumartelee päälle) Sitten ajeltiin taas autolla, haettiin äiti, mä odotin taas autossa kun ne kävi jossain ihme kaupassa. Ja sit tapahtui jotain käsittämättömän ihanaa: mä pääsin tapaamaan Ronjaa! Se on kettuterrieri ja ihan älyttömän kiva. Me juostiin koirapuistossa ja mä komentelin kaikkia koiria. Sit ajeltiin taas (emäntä oli kiukkuinen kun sillä oli nälkä ja mä en totellu), haettiin Tuuli-täti ja niille muille ruokaa (niin kuin mä en olis halunnu syödä hampurilaisia) ja sit tultiin kotiin. Illalla iskä pesi mut.

27.11.2006

Tänään tapahtui jotain tosi noloa. Mä kerron teille jos lupaatte ettette ikinä kerro kenellekään. Mä pissasin emännän sänkyyn kun se oli koulussa. Ette usko kuinka epätoivoisen näköiseksi mun emäntä meni kun se tuli kotiin. Mä yritin kertoo sille että se oli vahinko (tulin jo ovelle häntä koipien välissä ja korvat luimussa vaikka en ikinä tee niin normaalisti). Se pesi mut koska mä haisin kuulemma pissalle. Sit se päästi mut ulos ja kun se näki että mun vatsakin oli ihan sekaisin niin se oli kovin pahoillaan. Kyllä sitä silti tuntui tympivän pestä kaikki sänkyjutut taas (kaksi peittoa, kolme tyynyä, yksi petauspatja, kaikki lakanat, lattia ja sänky itse). Se sanoo ettei se tiedä kuinka sen sängyn oikeasti saa puhtaaksi. Me jouduttiin nukkumaan sohvalla yö koska se sänky oli vieläkin märkä. Emäntä sanoi ettei se ymmärrä miten näin pienestä koirasta voi tulla niin paljon pissaa. En mäkään ymmärrä, se on vähän pelottavaa.

Jotain hyvääkin tapahtui: mun isäntä tuli kotiin. Mä nuolin sen likomäräksi naamasta ja nukuin sen päällä koko yön ettei se pääse taas karkuun.

26.11.2006

Olipas taas viikonloppu. Emäntä sai päähänsä että se on "laiminlyönyt" minua ja siksi sain oikein erityiskohtelun tänä viikonloppuna. Perjantaina se vei mut metsään lenkille kahdeksi tunniksi (ja isäntä pesi mut sen jälkeen). Pe-la yönä isäntä meni pois autolla. Mä olisin halunnut mukaan mutta se ei ottanut. Lauantaina pääsin juoksemaan montuille! Se on ehkä parasta liikuntaa mitä tiedän (jos toisten koirien kanssa leikkimistä ei lasketa). Siellä oli tosin tapahtunut jotain tosi kummallista. Vesi oli mennyt kovaksi ja sitten se oli kuitenkin pinnalta märkää. Emäntä karjui mulle kun yritin mennä hakemaan keppiä keskeltä soramonttua. Se huusi jotain käsittämätöntä heikoista jäistä ja siitä että on liukasta ja kastun koko koira. Ihme hermoheikko. Jalat multa kastui kokonaan kun rannassa se vesi oli ihan normaalia eikä semmoista kovaa. Kuivasin ne juoksemalla multakasojen päällä ja kaivamalla multaan kuoppia. Jostain syystä jouduin taas pesuun ja myöhemmin kun autoin Hoitotäti Tuulia puistelemaan mattoja (ja vähän vaan kieriskelin lehdissä) niin mun jalat huuhdeltiin taas. Emäntä ja Tuuli mutisi siinä vaiheessa jotain siitä että lumen olis parempi tulla pian takaisin.

Tänään, sunnuntaina mut vietiin jo aamulla metsään. Siellä oli joku outo haju ja emäntä kehui ihan hulluna kun mä vaan seurasin sitä hajua. En ihan käsittänyt miksi Se oli niin iso juttu ja juoksuisten narttujen hajun jäljestys on emännän mielestä turhaa. Sitten alkoi kuulua toisten koirien haukkua enkä muistanut enää jäljestää. Yritin löytää hajun ilmavainulla (näytin oikein emännälle kuinka hyvin osasin ottaa ilmavainun) mutta ei sitä oikein enää tahtonut kunnolla löytyä. Pienen siksakin jälkeen löysin sen kyllä mutta hohto oli mennyt. Seurasin sitä hajua loppuun asti ja sain nakin. Kotimatkalla emäntä höpisi taas käsittämättömiä siitä kuinka musta tulee vielä hyvä jälkikoira. Mähän olen jo hyvä. Aina ei vaan kiinnosta just ne asiat mitkä kiinnostaa emäntää. Tuon metsässä rämpimisen jälkeen mut huuhdottiin taas ja illalla kävin hoitotädin ja emännän äidin kanssa lenkillä. Emäntä on kipeä taas.

23.11.2006

Sataa. Sataa. Sataa. Lisäksi on pimeää niin että ei näe missä on rapakko ja missä ei. KAMALAA! Onneksi emäntä sääli minua eikä raahannut pitkälle lenkille (kävin sen sijaan isännän kanssa lyhyellä) vaikka se uhkasikin aluksi tehdä niin. Ja mikä parasta: lenkin sijaan mua aktivoitiin (mikä on emännän salasana sille että se teettää mulla typeriä juttuja ja mä saan syödä herkkuja siitä hyvästä). Söin ainakin miljoona ympäri asuntoa piilotettua juustopalasta. Se myös pakotti mut pitämään noutokapulaa suussa. Mä suostun siihen (pitkin hampain) mutta iloisesti en suostu sitä tekemään vaan riiputan päätä surkeana vaikka emäntä tekis mitä (se vasta näyttää typerältä kun se hyppii ja hihkuu ja yrittää saada mua innostumaan ja mä vaan mulkoilen sitä).

Huomenna mun emäntä ei kuulemma "fuskaa" mun kanssa vaan vie mut metsälenkille vaikka satais pieniä miehiä. Mä taas en ymmärrä miksen mä vois huomennakin syödä juustoa lenkkeilyn sijasta.