Liikunta

Koira tarvitsee liikuntaa sekä henkisen että fyysisen hyvinvointinsa vuoksi. Liikunta on osa koiran terveyden hoitoa ja hyvä kunto lisää koiran elinvuosia ja sitä iloa mitä koirasta omistajalleen on. Siinä ohessa omistajakin saa liikuntaa mikä puolestaan edistää hänen terveyttään...

Pidän kunnia-asiana sitä, että Yukin liikunnasta huolehditaan. Päivittäin pyrimme liikkumaan tunnista kolmeen jopa neljään tuntiin. Erityisen rankkojen liikuntapäivien jälkeen pidämme kevyemmän liikunnan päiviä, jotta lihakset saavat aikaa palautua ja kasvaa. Rankan liikunnan jälkeen Yukia myös venytetään ja hierotaan kevyesti.

Pyrin pitämään Yukin liikunnan monipuolisena toisaalta, jotta se kehittäisi koiraa monipuolisesti ja toisaalta, jotta se säilyisi mielekkäänä niin minulle kuin koirallekin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että pyrimme kerrasta kolmeen kertaan viikossa antamaan Yukille jotain tavallisesta lenkkeilystä poikkeavaa liikuntaa.

Tavallinen lenkkeily meillä tarkoittaa vauhdiltaan vaihtelevaa n. 6-12km pitkää hihnalenkkiä taajama-alueella. Vauhti riippuu paitsi säästä ja kiireestä myös koiran ja omistajan sen hetkisestä olotilasta (lähinnä emännän selän ja jalkojen reistailut pakottavat hiljentämään joskus vauhtia). Aikaa meillä menee tähän peruslenkkiin n. 45min - 1,5h.

Vaihtelua lenkkeilyyn tuovat: pyöräily, metsälenkit, koirapuistoilu, hiekalla tai jäällä juoksutus, uinti, hiihto ja taakan veto.

Pyöräilyssä jonkun on mentävä edeltä sillä Yuki ei näe mitään syytä rasittaa itseään turhaan. Jonkun perässä se sen sijaan juoksee uskomatonta vauhtia ja tulee siinä sivussa vetäneeksi perässään myös pyöräilijää. Käytössämme on pyöräillessä springer ja vetovaljaat. Koira käytetään aina tarpeillaan ennen pyöräilyä. Pyöräilemme vain pehmeillä alustoilla (emme asfaltilla!) emmekä koskaan kylmällä tai helteellä. Aloitamme aina lihasten lämmittelyllä minkä jälkeen menemme välillä ravia välillä lyhyitä intervalleja (kaikki mitä pyöräilijöistä irti lähtee), lopuksi vielä loppuverrytellään. Savun kanssa on käyty muutamilla pyöräilyretkillä mutta sen totuttaminen pyörään on vielä aivan kesken. Aika näyttää saadaanko siitä reipas pyöräilykaveri. 

Metsässä käymme vähintään kerran viikossa aina kun sinne pääseminen on mahdollista (eli kun ei ole aivan kamala myrsky, kun ehdimme valoisan aikaan tai saamme miehen mukaan mörön syötiksi "päävalon" kera ja kun siellä ei ole puolta metriä lunta joka paikassa). Metsässä käytämme aikaa yleensä tunnista ylös päin (onpa joskus vierähtänyt viisikin tuntia kuin siivillä). Metsässä Yuki saa käyttää nenäänsä ihan eri tavalla kuin muualla, lisäksi maasto on vaihtelevampaa ja se pystyy ottamaan spurtteja. Joskus saamme seuraksemme muitakin koiria ja se vasta tekeekin metsälenkkeilystä herkkua! Nykyisin kun koiria on kaksi niin metsässä käydään entistä useammin. Silmä lepää kun kaksi koiraa kirittävät toinen toisiaan yhä hurjempiin vauhteihin. Välillä revitellään, sitten painitaan, otetaan ilmavainua, etsitään emäntää ja kahlaillaan vedessä. Mukavaa, monipuolista liikuntaa jossa itselläkin mieli lepää. Ainoa miinus on sulan maan aikaan pesemisen pakko ja talvella se että usein on niin kovin pimeää ja emännällä liian vilkas mielikuvitus. 

Juoksutus on bedlingtonille ehdottoman välttämätöntä, mikään ei korvaa sitä tunnetta koiralle eikä mikään korvaa sitä liikuntamuotona. Pyrimme siihen, että yhtään viikkoa ilman juoksutusta ei menisi. Paikat vaihtelevat viikottain ja vähän vuoden ajankin mukaan. Hiekka on ehdottomasti paras juoksutuspaikka mutta talvella tyydymme jäähän ja välillä yhdistämme juoksutuksen toisten koirien tapaamiseen jolloin käymme yleensä koirapuistossa tai metsässä. Juoksutuksen pituuden säätelee oikeastaan koira itse. Joinakin päivinä se juoksee itsensä piippuun jo vartissa, toisina viihdymme tunninkin koirapuistossa. Yleensä juoksutus loppuu siihen kun Yukia alkaa kiinnostaa enemmän merkkailu kuin ryntäily. Yuki ja Savu juoksevat keskenään vaihtelevasti. Jos Yukin innostuu ja spurttaa täysillä niin Savua alkaa hirvittää koska se tietää jäävänsä jalkoihin ennemmin tai myöhemmin. Toisaalta joskus ne juoksevat kovastikin keskenään. Kevättalvella 2008 Savu alkoi voittaa Yukin juoksussa ja siitä lähtien Savu on ollutkin nopeampi jos se pääsee tekemään käännöksiä. Suorilla Yuki voittaa vielä. Savun nopeus ärsyttää Yukia siinä määrin että usein juoksun jälkeen pidetään pieni painituokio.

Yuki juoksee rhodejen kanssa (video)

Yuki juoksee Doriksen kanssa (video)

Uinti tuo ratkaisun kesähelteen liikutukseen (yölenkkeilyn lisäksi tietysti ja on töissä käynnin kannalta parempi vaihtoehto koska silloin omistaja ei ehkä nuoku niin paljon tietokoneen ääressä). Helteessä koiraa ei voi oikein kunnolla liikuttaa ettei se saa lämpöhalvausta. Uidessa koiran lihaksisto kehittyy eri tavalla ja lisäksi se on sopivan viileää puuhaa tehtäväksi kuumanakin päivänä. Yuki ei ole vielä mikään älyttömän reipas uimari mutta reipastuu selvästi kerta kerralta. Jokaista uintipyrähdystä seuraa yleensä älytön hepuilointi rannalla (juoksua ja kuoppien kaivamista) joten liikunnasta se kyllä käy sen sijaan puhdistukseen siitä ei ole... Savu ui ensimmäisenä kesänä muutamia kertoja ja osoitti hallitsevansa lajin oikein hyvin. Se ei tosin ymmärrä miksi pitäisi vaivautua ellei vedessä ole äippä jonka luokse uida tai kiva lelu tai keppi. Seuraava kesä näyttänee millainen uimari neidistä kehittyy.

Talvella ei päästä uimaan mutta lumi antaa mahdollisuuden hiihtää, ei koiralle tietenkään vaan omistajalle. Yuki tulee tässä mukaan kuvioihin siinä, että se saa vetää hiihtäjää (kehittää lihasmassaa). Tässä on siis käytössä sauvakävelyvyö, hihna/liina ja vetovaljaat (ja tietysti ne normaalit hiihtovarusteet hiihtäjälle). Hiihdossakaan Yuki ei viitsi vetää mitään ylimääräistä huvikseen vaan jonkun on hiihdettävä edellä. Useimmiten se on Yukin emäntä (ainoat tarpeeksi kiinnostavat ovat emäntä ja isäntä eikä isännän polvi ei kestä hiihtoa). Yuki on kiskonut perässään emäntää, Tuulia ja Nettaa (joka oli tuolloin 8v). Näistä Netan ei tarvinnut hiihtää ollenkaan... Emännän saatua uudet sukset on hiihtämisestä alkanut paljastua uusia puolia (se on itseasiassa ihan mukavaa!). Savukin on ollut nyt mukana ensimmäistä kertaa ja sen kanssa suurimmaksi haasteeksi taisi ekalla kertaa osoittautua sen varominen ettei neiti vedä liikaa. Se sai siis hyvin ideasta kiinni ja osaa juosta edellä ja jopa vetää (mutta kun ei vielä saisi vetää liikoja ettei tule liika rankkaa treeniä pienelle). Yukikin on reipastunut ja sukset pelottavat kerta kerralta vähemmän. Tosin edelleen se vetää kunnolla lähinnä kun lähestytään lenkin loppupäätä ja kiritetään koiraa sanomalla "mennään yhdessä autolla kotiin isiä katsomaan"... Erittäin tehokasta treeniä ja omistajalle kivaa vaihtelua mutta ei mikään Yukin lempiharrastus. 

Toisinaan vedätämme Yukilla perässään taakkaa lihasmassan kasvattamiseksi. Tällöin vedettävä taakka kiinnitetään liinalla Yukin vetovaljaisiin ja koiraa houkutellaan (kehuin, namein) kiskomaan taakkaa. Kovin pitkiä matkoja Yuki ei viitsi moista puuhaa tehdä mutta lyhytkin veto väsyttää koiraa ja kasvattaa lihaksia.